Eurajoki, Irjanne

Irjanteen kylä Eurajoella kehittyi kosken äärelle myllyn ympäristöön. Keskustan risteyksessä on vielä vanhoja maatilojen rakennuksia jäljellä; taustalta näkyy kirkon tapuli.

Irjanteen nykyinen kirkko on lähes 300 vuotta vanha. Kirkko on rakennettu 1731 ja tapuli 1758. Kirkko on Satakunnan vanhin puukirkko, ja paikalla on ollut kaksi kirkkorakennusta jo ennen tätä nykyistä. Irjanteen kirkko on uhrikirkko, eli se on rakennettu lahjoitusten avulla. Kirkon edustalla on iso lainamakasiini vuodelta 1833 ja pienempi ruiskuhuone vuodelta 1903.

Ruiskuhuoneen kulmalla on muistokivi pitäjän kuuluisuuden,

sotamarsalkka Åke Tottin kunniaksi.

Itse kirkkorakennusta ei näy, ennen kuin astuu tapulin ja lainamakasiinin välisestä pienestä puuportista sisään. Kirkon puuristit ja muut puuleikkaukset ovat kauniin koristeellisia, ja ne tuovat mieleen ortodoksiset tsasounat.

Vanhoilla hautausmailla on mukava kulkea, oli se sitten pronssikautinen hiidenkiuas tai kristillinen kalmisto. Paasien ja ristien sanomaa tutkaillessa tuntee ajan kulun ja mieli rauhoittuu: ennenkin sitä elettiin, vaikka asiat olivat monessa asiassa vaikeampia kuin tänä päivänä.

Tässä kivessä lukee vain Axel ja Fanny.

Tässä lepäävät "fanjunkkari ja hänen frouvansa".

"Kuolema keviä kristityille

woitto vahva vanhurskaille

jotk Taivaan iloon tulevat

ja Herran kunnian kuulevat"

Sammallahdenmäki

Lapin Kivikylässä on alue, jonka nimi on Sammallahdenmäki. Tällä 800 metrin pituisella alueella on jopa 33 hiidenkiuasta. Ne ovat pronssikautisia hautoja, joissa on sisällä kivipaasinen arkku ja palaneita luita. Vanhimmat haudat ovat 3500 vuotta vanhoja, uusimmat 2500-vuotiaita. Alue on UNESCO:n maailmanperintöluettelossa.

Luonto tekee kivien pintaan omaa taidettaan.

Haudat ovat kallion laella peräjälkeen.

Osa niistä on vaurioitunut haudanryöstäjien jälijltä.

Tämän haudan nimi on kirkonlaattia. Se on puolen metrin korkuinen ja kooltaan 16 x 19 metriä. Tarinan mukaan hiidet ja ihmiset kilpailivat alueen herruudesta ja päättivät, että se, kenen kirkosta ensin kuuluu kellonkalkatus, saisi jäädä alueelle asumaan. Hiidet ryhtyivät hommiin, mutta ihmiset rakensivatkin viekkaina pelkän tapulin. Kun hiidet olivat vasta saaneet lattian valmiiksi, ihmisten kirkosta kuului jo kellon kumahtelu.

Laskeva aurinko luo viime säteitään kiviröykkiöiden päälle. Sammal on peittänyt ympäristöön levinneitä lohkareita ja paasia niin, että tuntuu kuin kävelisi heiluvalla alustalla.

Sammallahdenmäki oli ennen saari, jonka rantoja meri huuhteli. Nyt hauta-alue on sijoittuneena korkean kallion laelle, ja kallion rinteitä peittävät sammal ja jäkälä. Ympärillä kasvaa käkkärämäntyjä ja katajia.

Iltarusko heijastuu pienestä lammikosta hautojen vierellä.

Eurajoki, Linnamäki

Eurajoen Liinmaalla on Linnamäki, jossa on ollut 1300-luvulla puusta ja tiilistä tehty linna. Nyt on linnasta näkyvissä enää vallihaudat mäen ympärillä ja kivilohkareita linnan perustuksista ja muureista.

Eurajoki, Vuojoen kartano

Vuojoella on ollut kartano jo 1600-luvulla, vaikkakin nykyinen päärakennus on 1800-luvulta. Kartano oli aikoinaan Suomen toiseksi suurin ja käsitti lähes 14 000 hehtaaria maata.

Kuvauspäivänä ilma oli sateisen harmaa, ja koko rakennusta flyygeleineen oli vaikea mahduttaa kuvaan. Ulkoapäin kartano on paljon mahtavamman näköinen kuin Nakkilan Villilän kartano, mutta piha-alueiden hoito on retuperällä.

Kartanon päärakennus on tässä kuvattu takaapäin.























Tässä seepianvärisessä kuvassa näkyvät päärakennuksen molemminpuoliset flyygelit eli irralliset siipirakennukset.



















Kartanon takapuolella on pääoven edustalla puoliympyrän muotoinen pylvästerassi, jonka katolla toisen kerroksen korkeudella on parveke tuoleineen ja pöytineen.





















Läntisen flyygelin seinällä oli rapuissa pieni allas.























Pihaistutukset on korvattu suurilla ruukuilla.




















Kartanon eteisaulan käytävästä näkee, että sisäpuoleltakin löytyy kaarevia muotoja.




















Porrashuone on kaunis: katto kaartuu, takorautaiset aidat antavat ilmavan olon ja isot ikkuvat antavat valoa.






















Ruokasalin seinältä katsovat entiset isännät ja emännät.


















Kaminan päällä on vanha peili ja sen reunuksella kello.

















Pieni seurustelu-
nurkkaus






















Kattolampun loistetta



















Valokuvaus-
kurssilaisia pienessä huoneessa

Ahlainen

Ahlaisten kirkko on kuvattu Lemmenkujalta päin.

Suomen liput tuntuvat kunnioittavan sotiemme sankareita kirkkopihassa, vaikka oikeasti tässä juhlitaan Porin päivää.

Syksyinen pelto-
maisema Ahlaisten Ylikylässä

Kitukoskella kuoppainen kapea tie kulkee metsän siimeksessä ja ylittää sitten joen.

Keikvesi iltahämyssä

Haistila

Haistilassa liikennöi lautta vielä 1950-luvulla. Jokea on ylitetty tältä kohdalta jo vuosisatoja aiemmin. Nyt on jäljellä enää ruohoinen, kohti jokea kaartava tie.

Joenrannassa ei enää ole jälkiä lauttatoiminnasta.

Ruohikkoista tietä reunustavat tutut kivitolpat, joihin kiinnitetty aita on jo kadonnut. Vastarannan puiden latvoihin vielä osuu ilta-aurinko.

Rannassa ei ollut lauttaa, mutta pikkuruisia sammakoita vilisi senkin edestä. Yksi malttoi olla niin kauan paikoillaan, että sen sai kuvattua

Haistilan lauttapaikka kuvattuna vastarannalta, siis pohjoisrannalta käsin. Tällä puolella ei tieltä ole opasteita eikä paikkaa ole muutenkaan pidetty auki kuten vastarantaa. Olikin pienen salapoliisityön takana löytää paikka, joka olisi juuri vastarannalla. Onneksi syksy oli jo niin pitkällä, ettei hyttysiä ja käärmeitä tullut pöheikössä vastaan.

Tämäkin kuva on otettu pohjoisrannalta. Kuva viehättää, koska valo kimaltaa niin hienosti ja vedessä lojuva musta puu on siluettina.

Ruosniemi

Asutusta Ruosniementien varrelta